Asiantunteva metsästäjä tarvitsee monenlaisia taitoja, ja yksi niistä on ehdottomasti metsästäjän eettiset ohjeet ja niiden hyvä tuntemus. Suomen riistakeskus on kirjoittanut aiheesta myös käytännöllisen ja tiiviin oppaan. Tässä tiivistetään muutamia oppaassakin esiin nousevia tärkeitä aiheita, mutta rohkaisemme ehdottomasti lukemaan myös oppaan kokonaisuudessaan. Kyseessä on opas, jota voisi hyvin perustellusti pitää asiantuntevan metsästäjän käsikirjana.
Tärkeintä hyvin toteutetussa metsästysreissussa on tietysti turvallisuus. Kaikkien alueella liikkuvien tulee käyttää asianmukaista, selkeästi erottuvaa vaatetusta, ja aseita on käsiteltävä erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Hyvä nyrkkisääntö on, että asetta on aina käsiteltävä siten, kuin se olisi ladattu. Lataa ase vasta passipaikalle saavuttuasi. Selvitä jo odottaessa, mitkä ovat turvallisia ampumasektoreita.
Turvallinen Ampumasuunta
Varmista vielä ennen liipaisimen vetämistä, että laukauksesta ei voi koitua vaaraa ja että ampumasuunta on täysin turvallinen. Poista patruunat aseesta ennen kuin poistut passipaikalta. Irrota samassa yhteydessä aseen lipas ja varmista, ettei patruunapesään jää ammusta. Metsästäjän eettiset ohjeet on hyvät ja niitä seuraamalla aseenkäsittely pysyy turvallisena eikä vaaratilanteita pääse syntymään.
Vastuulliseen metsästykseen kuuluu myös, että saaliseläin tunnistetaan ja että sitä kohdellaan kunnioituksella. Ammu eläintä vasta, kun hyvä osuma on mahdollinen – ampumapaikan liian innokas kärkkyminen johtaa hutiloituihin laukauksiin ja eläimen tarpeettomaan kärsimykseen. Lisäksi liian hätäinen laukaus on turvallisuusriski. Älä myöskään tähtää päähän tai kaulaan, ellei kyseessä ole lopetuslaukaus, sillä muuten riskinä on huono osuma.
Auta Haavoittunutta Eläintä
Haavoittunutta eläintä ei tule koskaan jättää metsään, ja jos kaato on osuman jälkeen vielä hengissä, on lopetuslaukaus ammuttava mahdollisimman nopeasti – kuitenkin ihmisten ja koirien turvallisuus ensisijaisesti huomioiden. Jotta haavoittunut eläin ei joudu kärsimään, tulee ennen metsästyksen alkua varmistaa, että käytettävissä on jäljestämiseen soveltuva koira. Myös ajankäyttö tulee suunnitella siten, että metsästysporukalla on aikaa etsiä ja lopettaa haavoittunut saalis. Haavoittuneen eläimen jättäminen metsään ei tule kyseeseen.
Mikäli metsästysporukka metsästää hirveä, pitää muistaa varmistua siitä, että kaadettava hirvi ei ole vasoista huolehtiva naaras. Jos saalis tunnistetaan naaraaksi, ei sitä saa ampua, ennen kuin on varmistettu, että sillä ei ole mukanaan vasoja. Vasat ovat täysin riippuvaisia emästään elämänsä ensimmäisen talven ajan, joten emän kaataminen ei missään nimessä ole vastuullisen metsästäjän toimintaa. Jos on syytä epäillä, että naarashirvellä on vasoja huolehdittavana, vaikka ne eivät tämän mukana kulkisikaan, tulee kyseisten eläinten kaatamisesta pidättäytyä.